Jouluiset terveiset Zagrebista!

Alexandra Peth (alexandra.peth a kemianteollisuus.fi), 21.12.2018

Vuosi lähenee loppuaan ja aivan kohta on aika vetää vähän henkeä joululoman merkeissä. Lukukausi ei Zagrebissa kuitenkaan lopu vielä tähän, vaan opetus jatkuu Kroatiassa uudenvuoden jälkeen vielä kolme viikkoa. Zagreb on melko ihanteellinen kaupunki viettää adventin aikaa paristakin syystä: Zagrebin joulumarkkinat on äänestetty Euroopan parhaiksi ja täällä on nautittu auringonpaisteisista päivistä sekä raikkaasta pikkupakkasesta miltei koko joulukuun ajan.

Zagreb1 Zagreb2

Kuva: Jouluvaloja ja kojuja Maksimirin puistossa. 

Muutaman viimeisen viikon aiheina koulussa on ollut pintatekniikka ja adheesiomekanismit. Syksyn viimeiset luennot käsittelevät projektijohtamista. Ajattelin nyt kuitenkin kertoa muutamasta hieman yleisluontoisemmasta huomiosta, jotka olen tehnyt syksyn aikana. 

ITECH:n on alun perin perustanut joukko nahankäsittelyn ja tekstiilialan ammattilaisia ja koulutus on alusta lähtien ollut vahvasti yhteydessä alojen teollisuuteen. Koulu tekee yhteistyötä ja saa rahoitusta monilta muovi-, pinnoite-, maali-, kosmetiikka- tekstiili- ja nahkankäsittelyteollisuuden yrityksiltä. ITECH:lla on myös ilmeisen hyvä maine teollisuudessa, sillä koulullemme on tullut juuri meille suunnattuja harjoittelupaikkailmoituksia syksyn aikana. Esimerkiksi Apple järjesti syksyllä rekrytointitapahtuman koulullamme Lyonissa, missä he haastattelivat forumaaltiokemian kolmannen vuoden opiskelijoita rekrytoidakseen heitä lopputyön kuuden kuukauden mittaiseen harjoitteluun. Lisäksi AkzoNobel lähetti koululle ilmoituksen harjoittelupaikoista ja mahdollisuudesta pitää kokonainen välivuosi opiskelusta ja tehdä yritykselle töitä. Zagrebissa kävi myös kaksi koulumme opiskelijaa, jotka pitävät tänä vuonna välivuotta opinnoista ja ovat juurikin Akzolla töissä. He vaikuttivat molemmat erittäin tyytyväisiltä ja kehuivat sekä Alankomaissa asumista että kokemusta työelämässä. On ollut erittäin positiivista huomata, miten suuri kiinnostus yrityksillä on nuoriin, pian valmistuviin opiskelijoihin.

Olen opiskellut pääasiassa englanniksi nyt noin kaksi vuotta. Suomessa maisterikurssit luennoitiin englanniksi, sillä kursseilla oli käytännössä aina ulkomaisia opiskelijoita tai luennoitsijat eivät olleet suomalaisia. Lisäksi kandidaatin tutkielmaa varten tekemäni harjoittelun ohjasi saksalainen jatko-opiskelija, joten puhuimme tuolloinkin englantia. Vahva englanninkielen osaaminen on eduksi, sillä pystyn täällä Zagrebissakin keskittymään kemian ymmärrykseen, kun kaikki energia ei mene luennoinnin tai tekstin kääntämiseen. Huomasin kuitenkin jutellessani suomalaisen kaverini kanssa puhelimessa, että minun on lähes mahdotonta puhua polymeereistä suomeksi, sillä suomenkielinen sanasto on päässyt unohtumaan tai en yksinkertaisesti tiedä suomenkielisiä termejä. Aloin pohtia tilanteita, joissa olen puhunut polymeerikemiasta suomeksi ja tajusin, että yliopistolla labrassa työskennellessäni useimmat kemiaan liittyvät keskustelut käytiin englanniksi, sillä ulkomaisia opiskelijoita ja työntekijöitä oli niin paljon. Tilanne tuntuu hassulta, sillä suomi on äidinkieleni. Olettamus on, että mikä tahansa keskustelu olisi siis minulle helpompi suomeksi. Odotan jännityksellä ensi kesän harjoittelua Suomessa ja millaisia kommunikaatiovaikeuksia minulla alkuun on.

Aitoon kroatialaiseen kulttuuriin on täällä ollut vaikea päästä sisälle, sillä kaikki opiskelukaverini ovat ranskalaisia. Olen kuitenkin päässyt havainnoimaan ranskalaista kulttuuria hyvin läheltä ja oma mielikuvani tällä hetkellä on, että opiskelu Ranskassa on ainakin joillain aloilla huomattavasti kilpailuhenkisempää kuin Suomessa. Luokkamme ensimmäisen vuoden parhaan keskiarvon saanut tyttö oli ilmeisen harmissaan ensimmäisten tenttien jälkeen, kun hän ei yltänyt luokan parhaimmistoon. Jotkut opiskelijat ovat kommentoineet myös melko kateelliseen sävyyn, kun luennoitsijat ovat ilmoittaneet luentoaktiivisuudesta antamistaan lisäpisteistä. Tilannetta ei varmasti helpota se, että Zagrebissa suorittamiemme kurssien tulokset ilmoitetaan kaikille opiskelijoiden omilla nimillä. Saamme siis sähköpostissa taulukon, missä kaikkien opiskelijoiden tentti- ja aktiivisuuspisteet on eritelty. Näin kova kilpailu ja kateellisuus on minulle täysin vierasta. Tietysti Suomessakin kilpailtiin omien kavereiden kesken siitä, kuka sai parhaan arvosanan, mutta enemmän kilpailua käytiin itseä vastaan, eikä toisten tenttimenestyksestä oltu kateellisia. En tiedä johtuuko kateellisuus ja jokseenkin ylikorostunut kilpailu Ranskan koulutusrakenteesta, missä opiskelijat laitetaan paremmuusjärjestykseen arvosanojen mukaan, ja heidän on saavutettava tietty ”ranking” päästäkseen haluamaansa insinöörikouluun ja mieluiselle erikoistumisalalle.

Intensiivikursseina toteutettu opetus täällä Zagrebissa on tuntunut paikoin melko rankalta, sillä aikaa uusien asioiden omaksumiseen on vähemmän kuin monta kuukautta kestävillä kursseilla. Intensiiviopetusta pidetään helposti ”kevytoppimisena”, missä tieto ahmitaan nopeasti, mutta se myös unohtuu nopeasti. Intensiivikursseilla on kuitenkin mielestäni ollut täällä hyviäkin puolia. Useimmat kurssimme tukevat tosiaan hyvin tiiviisti ja samoja asioita ja ilmiöitä on tarkasteltu eri näkökulmista. Olen löytänyt paljon yhteyksiä eri kurssien väliltä ja muistanut yksityiskohtia tarkemmin vielä seuraavan kurssin alkaessa, kuin mitä aiemmin. Puhuimme esimerkiksi pintatekniikan yhteydessä silaanista, jota käytetään komposiiteissa kytkentä- tai kontaktiaineena polymeerin ja kuidun välillä. Ilokseni huomasin muistavani pintatekniikkaa edeltäneeltä muovien lisäaineiden kurssilta, mitkä reaktiot eri faasien välillä tapahtuvat ja miksi silaani on niin tehokas tässä käyttötarkoituksessa. Nähtäväksi jää, kuinka paljon Zagrebissa ahmitusta tiedosta on vielä kevätlukukaudella päässä.

Matkailu avartaa! Huomaan aina pidemmillä ulkomaan reissuilla oppivani enemmän itsestäni ja omasta kulttuuristani, sekä ymmärtäväni vieraita kulttuureita ja ihmisten käytöstä paremmin. Joulu ei kuitenkaan omien kokemusteni perusteella tunnu oikealta joululta ulkomailla ja olenkin erittäin iloinen, että pääsen perjantaina Suomeen viettämään joulua rauhassa perheen kanssa ja tapaamaan ystäviä. 

Rauhallista joulua!

-Sanna

Zagreb3

Kuva: Minä ihastelemassa jouluvaloja Zagrebin oopperalla.



Takaisin